Maistuvaa arkea

Tässä blogissa on yksi kategoria, jonka postausmäärät voi laskea yhden käden sormilla. Reseptit. Koska asun yhä kotosalla, keittiön kuningatar on äiti ja omat "kokinlahjani" näkyvät enempi isän luona. Tämä on sellainen respeti, jolle isä ei sano koskaan ei ja maistuu hyvälle useampana päivänä.

Lihapullat (n.14kpl)
400g jauhelihaa
1 kananmuna
1 sipulikeittopussi (tai oikea sipuli, jos tuoreilla aineksilla haluat mennä. Itse suosin keittopussia, koska en pidä niin paljon sipulin aromista)

n.4-5dl tomaattimurskaa
smetanaa
hunajaa vajaa teelusikallinen
mausteita oman maun mukaan, itse suosin pippuria ja oreganoa

- Laita uuni kuumenemaan 200°C.
- Sekoita kulhossa keskenään jauheliha, muna ja keittopussi (tai kuulota ensin sipulia ja lisää se).
- Pyörittele massasta leivinpaperille haluamasi kokoisia lihapullia. Itselläni tuli niitä 14.
- Paista pullia uunin keskitasolla n. 15-17min.
- Tee tällä välin kastike

Hox: Luonnollisesti, pienikokoisemmat pullat eivät ole uunissa yhtä kauan, kun taas isommat pullat voivat paistua n. 20min. Lihapullien ei tarvitse olla täysin kypsiä, sillä niitä keitellään vielä kastikkeessa.

Vinkki:  Samasta massasta voi tehdä myös jauhelihapihvejä tai pannulla paistettavia lihapullia.

- Kumoa keskikuumalle pannulle tomaattimurska.
- Laske lieden lämpöä. Sekoittele murskaa pannulla n. 10min ilman kantta, mausta ja lisää hunaja.
- Juuri ennen lihapullien valmistumista, lisää ruokalusikallinen smetanaa kastikkeeseen.
- Ota lihapullat uunista, lisää ne pannulle ja kauho niiden päälle kastiketta.
- Laita liesi pienelle, anna hautua kannen alla.
- Keitä spagetti oman keitto-ohjeensa mukaan.

Kun spagetti on kypsää, pääset lopultakin syömään! Raastettu parmesaani on ihana lisä, muttei liian olennainen.

Edelliset reseptit: Saaristolaisleipä, lasaatti, kesäkurpitsapasta

Reissun ja arjen väliin mahtuu tämä päivä

After ski meinaa alkoholia. After dance hampurilaista. After day trip meinaa sitä, kuinka arki hyppää silmille 30 sekunnissa. Eilen menossa ja aamulla edessä autuas tyhjyys. Krapula johon ei liity alkoholi. Semmonen omituinen tunne, että päivän aikana ei voi olla tomera ja tuottelias. Voi vain selata kuvia, katsoa sunnuntain Simpsonit ja vähät välittää siitä, kuinka karkki ei ole lounas. Ainakin mulle tulee tuollainen olo aina, kun teen päiväreissun jonnekkin. Seuraavan aamun hämmentävä olotila, kun aika tuntuu pysähtyneen, mutta kulkee silti eteenpäin, jotta huominen maistuisi arjelta.

Tuleeko muille tällasia pöhnöoloja? Kenties kouluviikon tai päiväreissun jälkeen?

Kamala päivä tuli vierailulle

Tahtoisin leikata saksilla kaikki ne takut ajatuslangasta. Toisaalta haluaisin huutaa keuhkot rikki vaikka kilometrin päähän. Toisaalta paiskoa puhelimen ja olla aivan hiljaa. Haluan lukon oveen ja kääriytyä äänieristettyyn huoneeseen. Kadota kokonaan ja pysäyttää ajan. Pyyhkiä epäonnen pois paperilta.

Vaikka enhän minä niin oikeasti tekisi.

Menin eilen rikki. Aivan, kuin olisi lasi paiskottu maahan. Tuhansiksi palasiksi. Olin sirpaleina asfaltilla. Niin pahasti rikki, että olemassaoloni muuttui kyseenalaiseksi. Että olisin kaiken pahan lähde ja taakka elämälle. Sellaista ajatusta on vaikea leikata pois. Sanat syöpyvät sellaiseksi köynnökseksi, että vaatii aikaa, jotta sen saisi leikattua irti.

10 päivässä kaikki hyvä katosi.

Nukkumaanmenoaika

Kello on yli keskiyön ja minua ei nukuta,

vaikka aamulla on opiskeltava lauseita.

Minun tekee mieli kahvia,

vaikka sitä ei saisi enää haluta.

Tahdon laskea kemiaa,

mutta sitten se tulisi uniinikin.

Liikaa ajatuksia yhdessä minuutissa, yhdelle yölle.
Miksi nukkuisin, kun maailma puhuu minulle?

Olo

Kuvassa näkyvällä ihmisellä on kaikki hyvin. 11 päivää tätä vuotta ja tämä ihminen olisi valmis kirjoittamaan kirjan siitä, mitä on oivaltanut. Tai ehkei kirjan, novellin ehkä. Olen kevyempi kuin koskaan. Tyhjentänyt arjestani kaiken turhan, maalannut mustan taas valkoiseksi. Olo on kuin lomalta tulleelta, vaikkei minulla ole sellaista ollut ja seuraavaksi palaan takaisin laskemaan silmät ristissä kaasujen tilanyhtälöitä. Ihan sama, onni on tätä.

Mitä sinulle kuuluu?

Ei mikään muotiblogi

PUM. Tämä blogi muuttui muotiblogiksi. Tämän kerran. Syytän sitä, että olen laiska asukuvaaja ja jatkuva lökäreissä kuljeskelu on tullut tavaksi. Wehartit-addiktion myötä nämä kuvat raottavat teille hiukan, mitä ylleni laitan, kun lökkikset eivät ole vaihtoehto.

Ihan sama mikä maa ja valuutta, mulla on shoppailussa yksi sääntö: EN saa ostaa vaatetta, ellen keksi vähintään kolmea tapaa käyttää sitä. Vaate on "turha" jos se ei täytä tätä ehtoa.

Pahe: Jos vaate, muu kuin perustoppi, on malliltaan toimivaksi todettu, niitä päätyy kaappiini useampi kappale tällä perheellä: musta kaikkien kaveri, harmaa hiirulainen ja värikäs neiti X.

H&M:n hamehullut käsi ylös! Tuo skater malli on jotain, mistä mää niin tykkään. Kaapista löytyy toistaiseksi hiirulainen ja kaikkien kaveri, mutta kesää kohti neiti X saattaa tulla kiikutetuksi kaupasta. Hameet ovat ihania, koska ne toimivat joko tiukemman tai löysemmän paidan kanssa ja lookki näyttää silti hyvältä. Ja hame on niin paljon mukavampi kuin housut.

Hamehulluudesta päästään seuraavaan: Lämpimiin, joiden pinta-ala on yksi isoimmista. Neuleiden ja huivien avulla selviän talven yli oli pakkasta miten paljon tahansa. Neuletakkeja ei näissä kuvissa pahemmin näy, mutta trust me, niitä(kin) löytyy useampi henkarillinen.

Muttapa entäpä, kun baariin pitäisi lähteä? Paljastavat ja hiostavat vaatteet ovat omalla kohdallani ehdoton nounou, joten ohuet paidat ovat tanssilattian suosikki. Plussana paidoissa on se, että alle voi huoletta laittaa urheilurintsikat ja silti lookki toteuttaa pukukoodin(baarimukavuuteni salaisuus).

Yhtälailla kun huomasin kulmakarvojen vaikutuksen kasvoilla, myös koruista on tullut tutumpia. Haalin koruja yhä alelaareista, mutta pääjuttu on se, että ylipäätään käytän muutakin kuin nappikorviksia ja rippiristiä. Ne ovat vähän kuin mausteet, niitä ilman ruoka ei maistu.

Noniin mitäs tykkäsitte vähän erilaisemmasta postauksesta? Sana on vapaa:)

Toivoa saa, lupaukset pidetään

Haluan ja aion nitistää sisäisen tiuskijani. Saatan sanoa asiat ikävällä äänensävyllä, vaikken tarkoita sitä. Heti, kun korotan ääntä, en hallitse sävyjä. Parisuhde ja työminä kiittävät tästä lupauksesta.

Heselakko. Tämän aloitin työkaverin kanssa, koska ranskalaisia on mennyt napaa kohti enemmän kuin monena muuna vuonna. En edes pidä ranskalaisista (poikkeuksena Rukan Bistro).

Jouluun mennessä aion saada jokaisen spagaatin maata kohti. Tosin, jos tulee revähdys, niin sitten tietysti eri juttu, mutta muuten ei tekosyitä. Parempi muuttua spagetiksi ennen joulua.

Kirjanpidon tulosten vuoksi, pyrin kiikuttamaan vähemmän rahaa vaatekauppojen kassoille. En anna itselleni lupaa ostaa niitä "turhia" vaatteita kaappiin.

Haluan käydä enemmän keikoilla, ehkä jopa festareilla. Harmi, kun oma musiikkimaku on enempi tätiluokaa, eli kaverit ei välttämättä innostu samoista keikoista :D

Odotan innolla sitä päivää, kun Joonas saa suoritettua intin loppuun.

Toivon pääseväni muuttamaan vuoden loppuun mennessä. Heti, kun tulee tieto olenko syksyllä opiskelija, niin lennän pesästä.

Tällaisella listalla kohti tulevaa. Toivottavasti 2015 antaa meidän lunastaa lupaukset ja toteuttaa toiveet.

Viimeinen sivu

Uusi vuosi.

En aikonut sanoa siitä sanaakaan, mutta jotain tapahtui.

Päätin vuoden 2014 itselleni epätyypillisellä tavalla. Olen kotihiiri, jolle uusivuosi kaverin luona kiltisti on perinne. Tänä uv:na suunnitelmat johtivat meidät kaikki eri osoitteisiin, joten jäljelle jäi vain Ruka ja minä. Vailla tietoa (baari)seurasta ja majapaikasta.

Onneksi Rukan punainen piru ei jää yksin. Heitä on useita. Päivällä he laskevat laumassa kohti half pipea. Valtaavat hissijonon ja aiheuttavat ihmetystä. Kun työpäivä on ohi, lauma siirtyy Hankeen after skille - pois muiden silmistä.

Seuraavan kerran punaiset pirut kokoontuvat lumibaariin, josta kukin omanlaisessa kunnossa tunturin päälle valmistautumaan soihtulaskuun - laskuun, jossa hiihdonopettajat laskevat letkassa, kukin oman soihtunsa kanssa. Osa jää matkan varrelle, osa selviää.

Soihdut, jotka sammuivat ennen maalia.
Iloisia punaisia piruja ja alla väkijoukko hurraamassa.
Ilta oli VIP, kuten minäkin.
Nimellä merkitty listaan, jotta juhlimaan pääsisi nopeasti. Kiire ei ollut. Vain ravintolabaari Piste - täynnä humalaa ja nuoria. Olin vapaa kulkemaan porukasta toiseen.
Vapaa nauttimaan yöstä.

 Kuka muu oli Rukalla? Mä en nähnyt varmaan ketään teistä, mutta näkikö kukaan meitsiä?